Vegaaniset levitteet leivälle

sugar-levitteet

 

Edelliseen postaukseen sopiikin täydellisesti vegaanisten levitteiden reseptit, jotka tein jälleen Sugar Helsingille. Etenkin suolainen levite sopii leivälle korvaamaan tuorejuustoa. Pidän todella paljon ravintohiivan mausta ja olenkin ripotellut sitä jo pitkään tattaripastan päälle.

Voimakkaamman vivahteen levitteeseen saa käyttämällä esimerkiksi saksanpähkinäöljyä. Tähän reseptiin valitsin miedon avokadoöljyn. Eri mausteita lisäämällä ja öljyjä vaihtelemalla voit siis valmistaa hyvinkin erilaisia versioita.

Koska mansikat ovat nyt parhaimmillaan, tein myös makean levitteen niiden kanssa yhdistettäväksi. Käyttämäni suklaakräkkerit oikein kaipasivat makeaa levitettä päälleen. Kyseisiä kräkkereitä oli ainakin Ruohonjuuressa tarjolla. Varmaan toimisivat myös jäätelön seassa murusina.

Kesä porskuttaa kauheaa vauhtia eteenpäin. Seuraavaksi aion alkaa miettiä tuleville syntymäpäivilleni tarjoiluja. Haaveilen kauniista mansikkakakusta, joten ainakin se on suunnitteilla.

LEVITTEIDEN RESEPTIT LÖYDÄT TÄÄLTÄ!

 

 

0 Be the first to love this!

Onko kasvisruoka aina fiksumpi vaihtoehto?

possu

 

Olen kuluneena vuonna syönyt yhä enemmän kasvisruokaa. Ayurvedan (siitä lisää myöhemmin) myötä lopetin hetkellisesti kokonaan punaisen lihan syönnin ja olen vähentänyt sitä rutkasti. Jostain syystä kana ei maistu kuten ennen. Olen myös monesti ollut maidottomilla jaksoilla ja valitsen aika usein esimerkiksi kaurakermaa tavallisen sijaan. Kasvisruokia tulee kokattua kotona yhä enemmän.

Olen kuitenkin päätynyt kasviksia suosivaan sekasyöntiin, kuten hyvin moni muukin suomalainen.

Minua kiinnosti tietää, onko kasvisruoka automaattisesti eettisempää ja ympäristöystävällisempää kuin sekasyönti, joten soitin WWF:n ohjelmapäällikölle Jussi Nikulalle.

Nikulan mukaan tällä hetkellä yli 90 prosenttia suomalaisista syö lihaa. Kuitenkin jopa joka neljäs valitsee opiskelijaravintolassa kasvisvaihtoehdon. Moni – etenkin nuorista – on siis kasvisruuastakin pitävä sekasyöjä, aivan kuten minäkin. Se on positiivinen juttu, sillä kasvisruoka on aina ympäristöystävällisempi valinta.

Ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan kulutuksen maksimiyläraja on 500 grammaa viikossa. Nyt suomalaisilta kuluu noin 30 prosenttia liikaa.

”On hyvä mittatikku pyrkiä suositusten mukaiseen kulutukseen ja vähentää omaa lihansyöntiä”, Nikula sanoo.

 

Moni ajatteleekin, että punaisen lihan jättäminen on tärkeintä. Ja onhan se terveydellisistä syistä todella järkevää. Se on myös ympäristöteko, sillä nauta tuottaa märehtiessään metaania, jonka vuoksi sen hiilidioksidijalanjälki on korkea.

Vaalean lihan paremmuudesta puhutaan paljon. Se on hehkuvasta ihostaan ja gluteenittomasta ruokavaliostaan tunnetun näyttelijä-ruokakirjailija-terveysguru Gwyneth Paltrow’nkin suosikki.  Moni valitseekin kaupassa naudan tilalle ennemmin broileria. Siipikarjassa piilee kuitenkin omat ongelmansa (enkä nyt puhu vain niistä hirvittävistä videoista, joissa näytetään, miten huonoissa oloissa kanat elävät ja kuinka tipuja heitellään liukuhihnalle ennen kuin niiltä katkaistaan nokka).

”Siinä ottaa riskin, että tulee valinneeksi metsäkadon aiheuttajaa lautaselleen. Broileri on nimittäin kaikista soijaintensiivisin kotieläin.”

Se tarkoittaa sitä, että broileri syö kasvukiloa kohden ruokateollisuuden eläimistä eniten soijaa. Ja soijaviljelmien laajentuessa niiden edeltä tuhoutuu puolestaan usein sademetsää.

Jos kanaviillokki on lempiruokaasi, kannattaa edes valita luomubroileria tai broileria, jonka pakkauksessa on kerrottu käytetyn rehun olevan vastuullisesti tuotettua ja RTRS-sertifioitua. Myös suomalaisella valkuaisrehulla ruokittu broileri on parempi valinta. Esimerkiksi kotimainen härkäpapu ei aiheuta merkittäviä metsäkatopaineita toisin kuin soijan tuotanto Etelä-Amerikassa.

 

Pakko kysyä: entä kasvissyöjien suosimat tofut ja soijatuotteet sitten?

”Tehokkainta on syödä kasvi itse eikä kierrättää sitä eläimen kautta. 80 prosenttia maailman soijantuotannosta menee eläinrehuksi ja merkittävin metsäkatoriski liittyy juuri eläintuotantoon. Vain kuusi prosenttia menee suoraan ihmisen käyttöön. Tofun tai soijamaidon valmistuksessa käytetty soija on myös usein sertifioitua tai Euroopassa viljeltyä. Riskit ovat silloin pienemmät.”

 

Maitotuotteet kannattaa myös ottaa syyniin. Olisiko mahdollista, että valitsisit edes välillä kasvisvaihtoehdon?

Minä löysin jokin aika sitten sitten Ruohonjuuresta parmesania jäljittelevää kasvijuustoa. Hinta hirvitti kyllä kassalla. Onhan seitsemän euroa melko tyyris hinta pienestä juustokimpaleesta, mutta saman verran voisi hyvin maksaa myös ”tavallinen” versio italialaista herkkujuustoa. Maku ei ollut ihan yhtä maukas, mutta ruoanlaitossa tuote toimi mielestäni oikein hyvin. Olenhan käyttänyt juuston korvikkeena pastan päällä jo pitkään myös vegaanista ravintohiivaa. (Pari päivää myöhemmin löysin muuten kyseisen kasviparmesanin myös läheisen S-marketin hyllystä. Hinta oli kolmisen euroa halvempi. Harmillista, että ekokauppojen hinnat jäävät usein todella korkeiksi, koska mielelläni asioisin niissä enemmänkin.)

 

Uusi tapani valita aika ajoin kasvijuustoa on itse asiassa todella hyvä juttu, sillä perinteisellä maidosta valmistetulla juustolla on iso hiilijalanjälki. Yhden juustokilon tuottamiseen kuluu useampi litra maitoa.

Ja kun maitoihin päästiin, mietitäänpä niiden eroja hetki. Kasvimaidoissa on nykyään rutkasti valinnanvaraa.

Nikulan mukaan riisi vaatii paljon vettä. Amerikan manteliviljelmistä ja mehiläiskadosta on myös puhuttu. Kalifornian kuivuudet ja mantelituotannon vaatimat vesimäärät ovat oma lukunsa. Jos soijaa kuluu paljon jo muutenkin, voisi sille toki etsiä vaihtoehtoja.

Kuten nyhtökaurabuumikin on osoittanut, kauravalmisteet ovat hyvä valinta. Kaura on Suomessa lyhyen tuotantoketjun päässä, eikä vaadi tolkuttomasti vesivarantoja. Kaurasta on saatavilla lukuisia tuotteita: maitoa, paksumpaa kahvimaitoa, jugurttia ja kermaa, jopa proteiinijuomia!

 

Valinnanvaraa siis on, sitä ei voi kiistää. Kasvisvaihtoehtojen viidakossa saattaa kuitenkin mennä sekaisin ja silloin on helppo palata takaisin tuttuun uomaan ”tavallisten” lemppareiden äärelle. Nikulalla on kuitenkin yksinkertaiset vinkit sekasyöjälle, joita noudattamalla pääsee helposti alkuun, jos eläinkunnan tuotteiden vähentäminen kiinnostaa:

 

x     Kasvistuotteet ovat pääsääntöisesti selvästi ympäristön kannalta kevyempiä kuin eläintuotteet.

x     Kuljetukset ovat vain murto-osa ruokateollisuuden kokonaishiilijalanjäljestä. Vain siksi eksoottisia hedelmiä ei kannata alkaa boikotoida. Esimerkiksi Reilun kaupan tuotteet työllistävät paikallisia ja varmistavat tuottajalle reilun hinnan.

x     Jos ostat, syö! Ruokahävikin vähentäminen on todella tärkeää. Suomalaiset heittävät vuosittain 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin. Kotitalouksissa vuosittain roskiin päätyvän ruokajätteen päästöt vastaavat 100 000 auton ilmastovaikutusta.

x     Kasvisruokaa kannattaa valita aina, kun voi. Sekasyöjäkin voi lisätä kasvisruoan määrää tavoilla, joita ei heti tule ajatelleeksi: valitse pihvien ja paistien sijaan vähemmän lihaisia liharuokia, kuten patoja ja keittoja sekä korvaa osa lihasta esimerkiksi härkäpapurouheella jauheliharuoissa.

x     Riista on lihoista järkevin valinta, jos kanta on kestävä. Poro ei ole riistaa.

x     Tietyt maatalouden perinneympäristöt kaipaavat laidunnusta. Siksi esimerkiksi luonnonlaitumilla laiduntanutta lammasta voidaan pitää suhteellisen järkevänä vaihtoehtona.

x     Kalaa kannattaa suosia, jos haluaa syödä eläinkunnan tuotteita. Tutustu WWF:n kalaoppaaseen. Kuten kaikessa, myös kalatiskillä voi tehdä vastuullisempia valintoja.

 

Nautinnollisia ja vastuullisia ruokahetkiä!

 

(Lue myös Hesarista Juhani Karilan oiva ja pohdiskeleva kirjoitus kalastuksesta.)

 

 

4 Show me your love!
1 2 3 4 69